HuimaUrhon joukkue kaudella 2023. Takaa vasemmalta: Mathias Östergård, Eeli Autio, Jose Mäkelä, Miska Huttunen, Joel Hirvonen, Simo Kähkönen, Elia Hirvonen, Jussi Pietiläinen, Pasi Leikkainen, Miika Huttunen, Anton Tenander, Luukas Jakonen, Mo Bisar, Mikko Huttunen, Ville Hänninen, Nico Kautto, Roni Heinonen, Tomi Hyppönen, Petrus Lukkari, Toni Viinikainen, Antti Ahola, Niklas Hannula, Jani Kalenius, Jasper Piilonen, Luka Raatikainen, Niklas Parkkonen, Eetu Korhonen, Esa Autio, Tuomo Hintikka, Pasi Hartikka, Marko Mäkipää, Jesse Huttunen, Mikko Lemetyinen, Jaakko Ruuska, Teemu Tervakangas, Riku Ripatti, Tommi Minkkinen, Joni Terho, Mari Lukkari, Tomi Ruotsalainen, Jeremias Heinonen.
Kauteen 2023 HuimaUrho lähti kovin odotuksin. Pelaajien vaihtuvuus oli jälleen suurta, sillä iso osa kokeneemmasta kaartista jatkoi matkaansa joko muihin seuroihin tai kokonaan pois jalkapallon parista. Paluumuuttajaosastolla tapahtui paljon. Hyökkäyspää alkoi näyttämään äärimmäisen vahvalta, sillä Äänekoskelta muutamia vuosia aikaisemmin lähteneet kovat maalipyssyt Tomi Hyppönen ja Miikka Muurikainen tekivät paluun siniseen paitaan. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan, sillä molemmilla pelaajilla katkesi polvesta eturistiside jo talven aikana. Hyppöstä ei nähty kentällä yhtä harjoitusottelua enempää ja näytti vahvasti siltä että koko peliura on loukkaantumisen myötä paketissa. Muurikainen taas kuntoutui kesäkuuksi pelikuntoon ja sai alle yhden pelin kakkosjoukkueessa ennen debyyttiä edustuksessa: Hän tuli puoliajalla sisään ja teki välittömästi maalin... ja sitten polvi petti taas. Kausi kesti siis 9 minuuttia. HuimaUrhoa nimitettiin humoristisesti Keski-Suomen johtavana ACL-seurana, sillä myös luottotoppari Simo Kähkösen kausi loppui polvivammaan ennen kuin se ehti alkaakaan. Iso osa kaavailtua avauskokoonpanoa oli siis koko kauden ajan poissa käytettävistä, joka luonnollisesti häiritsi kauteen valmistautumista pahoin.
Paluumuuttajista merkittävin oli lopulta keskikentän armoton raastaja Eetu Korhonen. Korhonen oli ollut useamman vuoden kokonaan pelaamatta, kun hänet houkuteltiin takaisin HuimaUrhon riveihin. Fiksu ja työteliäs pelaaja valloitti kutospaikan ja oli erittäin tärkeä palanen joukkueen menestykselle. Toinen varsin merkittävä hankinta, Kalle Ranta-Nilkku jätti myös lähtemättömän vaikutuksensa Ääneseudun futikseen. Huiman junioreista aikoinaan JJK:n riveihin lähtenyt 18-vuotias Ranta-Nilkku oli alusta asti joukkueen tärkeimpiä pelaajia, joka pystyi luomaan hyökkäyspäässä asioita käytännössä yksin.
Eetu Korhonen kauden avauksen parhaaksi pelaajaksi valittuna Petäjävedellä 5.5.2023. Vasemmalla toinen tärkeä hankinta Kalle Ranta-Nilkku. Kuva: Mikko Huttunen
Pelaajaliikenteen lisäksi valmennuspuolella tapahtui myös. Janne Lahti väistyi päävalmentajan paikalta ja tilalle nousi pitkään Huiman junioreissa ja Jämsänkosken Ilveksessä vaikuttanut Mikko Lemetyinen. Hänen kanssaan valmennustiimin kasasi Ville Kivimäki sekä fysiikkapuolesta vastannut Mari Lukkari. Uusi valmennus ja nuorentunut pelaajisto nosti arkipäiväisen työnteon merkitystä paljon ja harjoittelun vaatimustaso nousi kauden aikana paljon. Talven aikana Lukkarin johdolla Ylipainehallia juostiin edestakaisin lukemattomia kilometrejä, jotta joukkue olisi valmiimpi kohtaamaan uudet, koventuneet tavoitteet. Jo kauden alla oli tiedossa, että sarjajärjestelmä tulee muuttumaan kaudelle 2024 ja vähintään kolme joukkuetta tulisi nousemaan suoraan uuteen Keski-Suomen Kolmoseen. Valmennus asetti kauden tavoitteeksi neljän kärjen, ja väkevän taistelun nousupaikasta. Kauden alun palaverissa pelaajat nokittivat tuota, ja asettivat tavoitteeksi sarjan kakkossijan ja suoran nousun. Tästä myöhemmin lisää...
Uudet valmentajat Ville Kivimäki, Mikko Lemetyinen ja Mari Lukkari. Kuva: Mikko Huttunen
Suomen Cup alkoi jo totuttuun tapaan kevätalvella ja tällä kertaa HuHo pääsi aloittamaan kautensa kotihallissa. Vastaan arvottiin jälleen täysin uusi tuttavuus, Niemisen Urheilijat Joensuun seudulta Rääkkylästä. NiemU pelasi sarjatasoa ylempänä, Itä- ja Keski-Suomen Kolmosessa jonne se oli noussut edellisen kauden päätteeksi. HuimaUrho lähti otteluun korkeamman sarjatason joukkuetta vastaan altavastaajana, mutta kentällä se ei ainakaan alussa näkynyt. Kotijoukkue oli hurmoksellisen yleisön edessä puoliajalla 2-0 -johdossa Ranta-Nilkun ja Joni Terhon maaleilla ja kaikki näytti erittäin lupaavalta. Toiselle jaksolle NiemU tuli kuitenkin kovalla höyryllä ja iski pelin väkisin tasoihin jo tunnin kohdalla. Vierailla oli vahva ote pelistä ja vain Tommi Minkkisen huipputorjunnat pitivät pelin tasoissa 90 minuutille saakka. Sen jälkeen koitti rankkarikisa, jossa kuitenkin äänekoskelaiset sydämet murtuivat ja NiemU oli vahvempi lukemin 2-2 (2-4).
HuimaUrho aloitti kauden vaikeista lähtökohdista huolimatta kerrassaan loistavasti. Kauden avauksessa sarjanousija PetPet kaatui puhtaasti 0-4 ja tätä seurasi kaksi hienoa kotivoittoa komeiden yleisömäärien edessä ja Ranta-Nilkun ja Anton Lönnqvistin johdolla. Vastassa oli aina vahvat LPK ja KaPa-51, joilta ei kummaltakaan liikaa pisteitä edellisellä kaudella herunut. Tätä seurasi muutama hankalampi peli, mutta ensimmäistä tappiota saatiin odottaa lähes heinäkuulle saakka. Niitä tulikin lopulta juuri ennen kesätaukoa kaksi peräkkäin, kun ensin HoDy oli Suolahdessa vahvempi 2-3 ja seuraavalla kierroksella sarjan ylivoimaisesti voittanut Rangers nakutteli ylivoimalla tylyt 4-0 -lukemat.
Kautta 2023 leimasi valtavasti parantunut puolustuspeli. Joukkue päästi edelliskauteen verrattuna peräti 26 maalia vähemmän, vaikka pelattuja otteluitakin oli kaksi enemmän. Myös nollapelejä tuli kuusi kappaletta, kun edellisellä niitä ei tullut ainuttakaan. Puolustuksen merkitys korostui loppukaudesta, kun todella tiiviin nousutaistelun keskellä joukkue onnistui raapimaan vähämaalisista peleistä voitot muista nousijakandidaateista LPK:sta, ViPasta ja HoDystä. HoDy-voitto on varmasti tämän kauden THE ottelu, nimittäin sarjataulukko näytti ennen ottelua siltä, että voitolla HuimaUrho varmistaisi paikan kolmen kärjessä eli nousijoiden joukossa jo ennen viimeistä kierrosta. Panokset olivat käytännössä korkeimmat mahdolliset, ja HuimaUrho vastasi huutoon hienosti. Yksi kauden tasapainoisemmista esityksistä toi tiukan väännön jälkeen Superjunnu Luka Raatikaisen ja Jaakko Ruuskan maaleilla 0-2 -voiton Säynätsalon illassa, ja nousujuhlat olivat valmiina alkamaan. Äänekoskella pelattaisiin kaudella 2024 Kolmosta viiden vuoden tauon jälkeen!
HuimaUrhon joukkue ja fanit sarjanousun varmistuttua Säynätsalossa. Kuva: Esa Happonen
Nelosen kausi sai lopullisen kruununsa kauden viimeisessä kotiottelussa, kun vastaan saapui sarjan rallatellen voittanut Rangers. Peräti 315 ihmistä saapui seuraamaan ottelua, jonka HuimaUrho voitti lukemin 3-2 ja varmisti siten sarjassa kakkospaikan. Tuo yleisömäärä on Nelosen tasolle kerrassaan poikkeuksellinen, ja otteluissa oli koko kauden todella kiitettävä määrä yleisöä. Jokaisessa kotiottelussa oli vähintään 100 katsojaa ja keskiarvo oli hieno 161, joka oli kolmanneksi suurin kaikista Keski-Suomen jalkapallojoukkueista JJK:n ja FCV:n jälkeen. Ei varmasti ole sattumaa, että HuimaUrho oli todella vahva kotikentällään ja voitti yhtä lukuunottamatta kaikki kotipelinsä. On siis helppo sanoa, että pitkästä aikaa tuntui siltä että äänekoskelainen futis voi erittäin hyvin.
Joukkueen "ihannekokoonpano":
Anton Lönnqvist
Petrus Lukkari
Kalle Ranta-Nilkku - Mo Bisar - Eetu Korhonen - Jeremias Heinonen
Ville Ahola - Niklas Hannula - Jaakko Ruuska - Jesse Huttunen
Teemu Tervakangas
Parhaat maalintekijät TOP 3:
Peliaikakuninkaat TOP 5:
Palkitut:
HuimaUrhon palkitut kaudella 2023: Eetu Korhonen, Petrus Lukkari ja Kalle Ranta-Nilkku
HuimaUrhon kausi 2023 Palloliiton Tulospalvelussa
Konkariosaston poistuttua HuHon riveistä suurimpana kärsijänä oli selkeästi kakkosjoukkue. Ryhmä oli todella nuori ja kokemusta miesten peleistä löytyi vakiopelaajilta yhteensä vain muutamien kymmenien otteluiden verran. Tämä ei voinut olla näkymättä tuloksissa, ja kohtalaisen lupaavan alkukauden jälkeen joukkue jämähti lopulta sarjan alakertaan ja toiseksi viimeiselle sijalle. Pelillisesti joukkue oli luultavasti ansainnut huomattavasti enemmän, mutta juurikin kokemuksen puutteen vuoksi joukkue hävisi pelejä siellä missä voi odottaakin eli molemmissa bokseissa. Vastustajat olivat tylympiä omissa maalipaikoissaan eikä antanut taas HuHolle yhtään siimaa ja näin monet kamppailut päättyivät hyvän taistelun jälkeen niukkoihin tappioihin. Ehdoton valopilkku oli 18-vuotias Jose Mäkelä, joka piti joukkuetta pelillisesti reppuselässä ja sai ajoittain kantaa kapteeninnauhaakin. Jose oli myös joukkueen jaetusti paras maalintekijä.
Parhaat maalintekijät TOP 3:
Eniten pelattuja otteluita TOP 5: